Ruokavalio & ravinto

Natriumglutamaatista

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: msg, monosodium glutamate, E621, aromivahvenne…
Suomeksi, puolesta & vastaan: http://www.kolumbus.fi/rahola/sanastot/n.html#natr
Englanniksi, puolesta: http://www.msgfacts.com/
Englanniksi, vastaan: http://www.msgtruth.org/

Kofeiinista

Englanniksi, vastaan: http://www.caffeineawareness.org/
Wikipediassa: http://simple.wikipedia.org/wiki/Caffeine

Maidosta

Englanniksi, puolesta: http://www.milk.co.uk/
Englanniksi, vastaan: http://www.notmilk.com/
Wikipediassa (ks. esim. kohta Controversy surrounding milk and milk production): http://en.wikipedia.org/wiki/Milk

Elimistön happo-emästasapaino ja ruokavalio

Elimistön happo-emästasapainoa pidetään yleisesti terveyden kannalta keskeisenä. Kuitenkaan ajatus, jonka mukaan ihminen voisi aktiivisesti itse säädellä elimistönsä happo-emästasapainoa (mm.) ruokavalion avulla, ei vielä nauti varauksetonta kannatusta, vaan on (ymmärrykseni mukaan) jossain määrin ulkona vallitsevasta koululääketieteellisestä sekä ravitsemussuosituksellisesta näkemyksestä.

Asiasta käydään kuitenkin vilkasta keskustelua, niin maallikoiden, erilaisten asiantuntijoiden, ja ilmeisesti tieteenkin piirissä. Seuraavassa on poimittu ja tiivistetty erilaisia lähteitä tarkoituksenaan auttaa lukijaa arvioimaan asiaa omalla kohdallaan.

Tieteelliset julkaisut ja opinnäytteet

Feig & Johnson. The role of uric acid in pediatric hypertension. J Ren Nutr. 2007 Jan;17(1):79-83. (full text, ts. ei vapaasti saatavissa)
Viime vuosina on saatu kasvavissa määrin näyttöä siitä, että kohonnut virtsan happamuus olisi mahdollisesti välittävä tekijä korkealle verenpaineelle. Tutkimuksessa arvioitiin joukkoa lapsia, joilta oli tuoreeltaan todettu koholla oleva verenpaine (essential hypertension). Koholla oleva virtsan happamuus liittyi läheisesti (is closely associated) verenpainetaudin puhkeamiseen (new-onset of essential hypertension), ja alustavien tulosten mukaan joillakin potilaista virtsan happamuuden laskeminen alentaa myös verenpainetta. Tarvitaan lisää tutkimuksia määrittämään, josko eläinkokeilla selvitettyjä verenpaineen ja happamuuden keskinäisiä mekanismeja (mechanisms shown in animal models) voidaan soveltaa myös lasten kohdalla.

Kommentti: Samankaltaisia artikkeleita kohonneen virtsan happamuuden ja kohonneen verenpaineen yhteydestä näyttäisi olevan paljon lisää; ks. PubMedista esim. "Uric acid and hypertension", "Serum uric acid: a risk factor and a target for treatment?", jne. Lisäksi yhteyksiä näyttäisi olevan sydäntauteihin (ks. esim. "Is there a pathogenetic role for uric acid in hypertension and cardiovascular and renal disease?" ja ), munuaissairauksien etenemiseen (ks. esim. "Uric acid and chronic renal disease: possible implication of hyperuricemia on progression of renal disease" ja "A role for uric acid in the progression of renal disease.") ja metaboliseen oireyhtymään (esim. "Role of uric acid in hypertension, renal disease, and metabolic syndrome." ja "Association between serum uric acid level and components of the metabolic syndrome.") Tuntuu, että listaa olisi helppo jatkaa varsin kevyelläkin PubMedin penkomisella.

Schretlen et al. Serum Uric Acid and Cognitive Function in Community-Dwelling Older Adults. Neuropsychology. 2007 Jan;21(1):136-40. (full text, ts. ei vapaasti saatavissa)
Olemassaolevien tutkimusten perusteella kognitiivisten kykyjen heikkeneminen iän myötä näyttäisi korreloivan virtsan happamuuden kanssa. Tutkimuksessa mitattiin 96:n vanhuksen kognitiivisia kykyjä. Niillä, joilla virtsan happamuus oli lievästi koholla - vaikkakin edelleen normaaleissa rajoissa, oli 3-6 kertaa suurempi todennäköisyys kuulua ryhmän heikoimpaan neljännekseen prosessointikykyä (processing speed), sanallista muistia (verbal memory) ja lyhytmuistia (working memory) mittaavissa testeissä. Sanallisen muistin ja lyhytmuistin heikkous pysyi selkesästi tilastollisesti merkittävänä (ps<.05) silloinkin, kun analyysissä kontrolloitiin iän, sukupuolen, rodun, koulutuksen, diabeteksen, kohonneen verenpaineen (hypertension), tupakoinnin ja alkoholin väärinkäytön tekijät. Näiden tulosten perusteella lieväkin virtsan happamuuden koholla olo saattaa lisätä kognitiivisten kykyjen heikkenemisen riskiä.

Kommentti: Jotenkin tämä ei edellisten löydösten jälkeen yllätä. Nyt pitäisi vain löytää se julkaisu, jossa tutkitaan nimenomaan onko virtsan pH:lla ja veren / muun elimistön pH:lla yhteys.

Eaton. The ancestral human diet: what was it and should it be a paradigm for contemporary nutrition?. Proc Nutr Soc. 2006 Feb;65(1):1-6. (full text PDF)
(tiivistelmä tulossa)

Kommentti: (tulossa)

Frassetto et al. Diet, evolution and aging—the pathophysiologic effects of the post-agricultural inversion of the potassium-to-sodium and base-to-chloride ratios in the human diet. Eur J Nutr. 2001 Oct;40(5):200-13. (full text PDF)
(mielenkiintoinen artikkeli, suomenkielinen tiivistelmä tulossa; ks. myös PubMedista related articles!)

Kommentti: (tulossa)

Manz. History of nutrition and acid-base physiology. Eur J Nutr. 2001 Oct;40(5):189-99. (full text PDF)
1600-luvulla pohjoiseurooppalaisen yläluokan käsitys ruokavaliosta alkoi muuttua. Parantuneen kemian tuntemuksen ansiosta ruoansulatusta alettiin pitää keittämisen sijasta enemmänkin käymisen – jota, kuten itse elämääkin, näytti säätelevän happojen ja emästen tasapaino – kaltaisena prosessina. 1800-luvulla ruoan kemiallisen koostumuksen, makroravintoaineiden (rasva/proteiini/hiilihydraatti) ja energiapitoisuuden kartoitus johti ensimmäisiin ruokavaliostandardeihin sekä ravintoteollisuuden syntyyn. 1900-luvun alussa jalostettujen tuotteiden käyttö johti teollistuvissa maissa ravitsemuspohjaisten häiriöiden (disorders) epidemiankaltaiseen lisääntymiseen. Vallitseva tieteellinen käsitteistö ja akateemiset piirit jättivät mineraalipitoisuudet huomiotta, ja osittain tämän vastapainona syntyi ei-akateemisia, 1600-luvun ajatusmaailmaan nojautuvia, happo-emästasapainoa sekä ruokavalion lievää emäksisyyttä ohjenuoranaan pitäviä koulukuntia (esim. makrobiotiikka). Mittausmenetelmien kehittyessä edelleen elimistön happo-emästasapaino tuli 50- ja 60 -luvuilla jälleen osaksi valtavirran fysiologista ja kliinistä tutkimusta, ja asidoosin ja alkaloosin käsitteet määriteltiin. Tuolloinen käsitys veren ja elimistön happojen ja emästen tasapainon säätelystä yksinkertaisti vielä harhaanjohtavasti, mikä hidasti laajemman ymmärryksen kehittymistä joksikin aikaa. 70-luvulla alettiin kuitenkin ensimmmäisen kerran pystyä laskennallisilla malleilla arvioimaan elimistön hapontuotanto ruokavalion pohjalta kohtuullisen tarkasti. Johtuen sekä happo-emäs –metabolian monimukaisuudesta, että käsitteistön epätasaisesta vakiintuneisuudesta, aihe on ollut lääketieteen piirissä eräs vähiten suosittuja tutkimuskohteita; artikkelin historiallisen katsauksen on tarkoitus auttaa ymmärtämään ilmiötä. Kuitenkin esim. Saksassa ei-akateemisissa piireissä on ollut jo pitkään suurta kiinnostusta ruokavalion ja happo-emäs –tasapainon suhteesta, ja asialle annetaan laajaa terveydellistä merkitystä. Artikkelissa arvellaan ei-akateemisten tiedonlähteiden ja emäspohjaisten ravintolisien suosion johtuvan suureksi osaksi juuri kuluttajien tarpeesta löytää elämälleen suuntaa ja merkitystä elämäntapojen ja ravinnollisten valintojen kautta. Funktionaalisen lääketieteen alalla saattaa happo-emästasapaino nousta lähivuosina suosituksikin aiheeksi: tärkeitä sovellusauttaisi näyttäisi löytyvän mahdollisesti urheilusuoritusten (isommat emäspuskurit => parempi lihasten suorituskyky) ja luuston kunnon tukemisesta, kipujen, angina pectoriksen ja sappikivien ehkäisemisessä, sekä länsimaisen ruokavalion happamuuden aiheuttamien mahdollisten haittavaikutuksen ehkäisemisessä eri tilanteissa. Myös lainsäädäntö sekä kansallisella että EU:n tasossa on hiljalleen tullut mukaan säätelemään joidenkin ruoka-aineiden ”maksimihappamuutta”.

Kysymys/kommentti: Poikkeaako ”ravitsemuspohjaisten häiriöiden lisääntyminen” jotenkin käsitteellisesti köyhyydestä ja kurjuudesta johtuvista ”häiriöistä”? Happo-emäsasioilla näyttää olevan todella paljon sovelluksia, missä määrin ei-akateemisten piirien käsitys on ei-tieteellisellä pohjalla?

Tucker et al. The acid-base hypothesis: diet and bone in the Framingham Osteoporosis Study. Eur J Nutr. 2001 Oct;40(5):231-7. (full text PDF)
Pitkään on esitetty, että elimistön happamuus johtaisi luuston heikkenemiseen, ja lukuiset lyhyen tarkkailujakson kokeet ihmisillä tukevat teoriaa. Koska nykyinen moderni ruokavalio sisältää paljon happoa ja vain vähän emästä tuottavia ainesosia, on tärkää ymmärtää missä määrin esitetty teoria aiheuttaa johtaa riskeihin käytännössä. Tutkimuksessa seurattiin 69-97 –vuotiaiden vanhusten joukon luuston kunnon kehittymistä kahdella, neljän vuoden välein tapahtuneella mittauksella suhteessa vanhusten nauttimaan ruokavalioon (jota arvioitiin kyselylomakkeella; kontrollin piirissä myös muita elämäntapoja, kuten tupakointi, alkoholinkäyttö, liikunta, jne.). Neljän vuoden jälkeen luusto oli parhaassa kunnossa niillä, joiden ruokavalio sisälsi eniten sekä emästä tuottavia aineksia, että (eläin- sekä muita) proteiinia. Näennäinen ristiriita tutkittuun teoriaan nähden saattaa selittyä sillä, että tutkittava joukko yleisesti ottaen nautti varsin vähän proteiinia: vähiten proteiinia käyttäneet selvästi alle suositusten. Eniten proteiinia käyttäneiden joukko puolestaan osapuilleen noudatti vallitsevia suosituksia, mikä on edelleen vähemmän kuin tavallista länsimaista ruokavaliota noudattavan annos. Tutkimuksen perusteella emästä tuottavien ruoka-aineiden runsas käyttö yhdistettynä riittävään proteiinin saantiin edesauttaa luuston kunto parhaiten;”liiallisen” proteiinin käytön mahdollisia negatiivisia vaikutuksia ei pysty tämän tutkimuksen perusteella arvioimaan.

Kommentti: Mahdollisia kesken koetta kuolleita ei kommentoitu mitenkään. Olisi mielenkiintoista tietää millainen heidän ruokavalionsa oli ensimmäisen kyselyn mukaan ollut! Esim. olisiko siitä joukosta esim. löytynyt vielä enemmän proteiinia käyttäviä?

Tulkinta (myönteinen): Populaarikirjallisuudessa esitetty pH-mittaus aamuvirtsasta ei ole luotettava yhteenlasketun metabolisen hapontuoton (NAE) mittari. Ja lisäksi epäilyttää, onko NAE edes hyvä mittari luuston terveydelle; proteiini on tärkeää luustolle, ja sen saantia vähentäviin suosituksiin tulisi suhtautua varoen.

Tulkinta (kriittinen): Metodologian osalta tutkimuksen lyhyt, vain 24 tunnin seurantajakso voi olla ongelmallinen, sillä ruokavalion vaikutukset eivät näy NAE:ssa välittömästi elimistön puskuroinnin vuoksi (esim. Frassetto et al. 2001), mutta tutkimuksessa seurattiin koehenkilöiden ruokavalioita vain ko. Vuorokauden ajan. Lisäksi tutkimuksessa käy ilmi, että pH-mittaus aamuvirtsasta näyttäisi kyllä olevan hyvä mittari viimeisen 12 tunnin NAE:lle. Tätä ei kuitenkaan pohdita sen pidemmälle kotitekoisten mittausten näkökulmasta. Jos oletetaan, että NAE olisi hyvä mittari elimistön happo-emästasapainolle, voisi sitä käsitykseni mukaan pitkällä aikavälillä seurata mittaamalla paastovirtsa kahdesti päivässä (herättyä, sekä ennen nukkumaanmenoa / iltapalaa). Jää mielikuva, että paperi pyrkii sekoittamaan pakkaa pikemminkin kuin selvittämään sitä: ”Kotikutoinen happo-emästasapainon tarkkailu ei toimi, eikä ehkä edes mittaa oikeaa asiaa, joten älkää edes yrittäkö”? Paperin ajatuksenjuoksusta kärryillä pysyminen on myös paikoitellen (erityisesti johdannossa ja johtopäätöksissä) haastavaa, ja tulos-osiossakin asioita voisi esittää yksinkertaisemmin, esim. ”Kalium/natrium –suhde korreloi negatiivisesti kalsiumin menetyksen kanssa” =(tuplanegatiivin oikaisu)=> Jos virtsassa on paljon kalsiumia suhteessa natriumiin, menetetään kalsiumia vähemmän.

Muu tutkimus

(tulossa)

Muu materiaali

Kirjallisuutta

Brown, Susan & Trivieri, Larry. The Acid-Alkaline Food Guide: A Quick Reference to Foods & Their Effect on pH Levels
Kirja sisältää tiiviissä ja uskottavan oloisessa muodossa happo-emästasapaino-idean perusteet, kattavan listan erilaisten ruoka-aineiden vaikutuksesta elimistön happo-emästasapainoon, sekä viiden sivun listan (silmämääräisesti arvioituna) vertaisarvioituja tieteellisiä julkaisuja (skannaus tulossa). Kirjan 1-kirjoittaja Susan Brown on antropologian tohtori ja ravitsemusneuvoja (ks. CV), joka on kirjoittanut useita kirjoja ja julkaisuja happo-emästasapainoon liittyen ja johtaa Osteoporosis Education Project -nimistä amerikkalaista non-profit -organisaatiota.
Young, Robert O. The pH Miracle for Weight Loss: Balance Your Body Chemistry, Achieve Your Ideal Weight (2005)
Paikoitellen kärkevän "pH-tasapaino-guru" Robert O. Youngin tuorein kirja aiheesta. Kirja on suomennettu v. 2006 nimellä pH-Tasapaino avuksi painonhallintaan ja sitä saa ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoista. Kirjan ote ei kokonaisuudessaan ole erityisen tieteellinen (kuten suurelle yleisölle suunnatuissa kirjoissa ei välttämättä aina helposti voikaan olla). Esim. puhutaan pitkällisestä omasta tutkimustyöstä ja selvityksistä, mainitaan, että tieteellisissä tutkimuksissa on todettu sitä ja tätä; mutta suoria viittauksia tekstin seasta ei kuitenkaan löydä. Kirjan lopussa on 10 sivun lähdeluettelo, josta (silmämääräisesti arvioituna) noin kolmannes on vertaisarvioituja tieteellisiä julkaisuja. Näiden joukosta, ei kuitenkaan - itseäni hieman yllättäen - löytynyt muiden tutkijoiden suoraan elimistön pH-tasapainoa ja sen vaikutuksia käsitteleviä julkaisuja, vaikka esim. PubMedin kautta (esim. hakusanoilla 'diet acid base balance' niitä löytyy nopeastikin useita! En keksi tälle muita selityksiä kuin sen, että muihin pH-tasapainoalan asiantuntijoihin viittaamisen voisi ajatella olevan pois omasta lisäravinnebisneksestä (mikä kuulostaa hieman - joskaan ei aivan mahdottoman - kaukaa haetulta). Tieteellisten, vertausarvioitujen viitteiden osalta listan tärkeintä antia lienee listaus yleisemmistä terveelliseen ruokavalioon ja ylipainoon liittyvistä viitteistä, sekä tutkimuksista kromin ja rasvan (ja erilaisten rasvojen) merkityksestä painonhallinnassa.

Mediaseuranta

Huutia lääke- ja elintarviketeollisuudelle
Juttu Tekniikka & Talous -lehdessä 9.1.2003. Tallessa myös Varmuuskopiot-sivulla.

Verkkosivustoja

Helsingin Yliopiston ravitsemustieteen infosivujen mukaan ruokavalion koostumus ei vaikuta elimistön happo-emästasapainoon (kirjoittaja tuntematon, lähteitä ei mainittu):
"Terveellä ihmisellä elimistön puskurijärjestelmä sekä keuhkojen ja munuaisten kautta tapahtuva eritys ylläpitää solunulkoisen nesteen pH:n lähes muuttumattomana ruokavalion koostumuksesta huolimatta. Kun ruokavalio sisältää lähes yksinomaan ruoka-aineita, joiden aineenvaihduntatuotteet ovat happamia tai emäksisiä, on solun ulkoisen tilan pH hetkellisesti muuttunut 0,05 yksikköä. Se on nopeasti korjaantunut keuhkojen ja munuaisten erityksen avulla. Sekaruokaa syövillä virtsa on heikosti hapanta ja kasvisruokailijoilla vastaavasti neutraalia tai lievästi emäksistä."
Valmarin on eräs apteekeissa ja luontaistuotekaupoissa myytävistä valmisteista, joka valmistajansa mukaan vaikuttaa myönteisesti elimistön happo-emästasapainoon (kirjoittaja tuntematon, lähteitä ei mainittu):
"Suurin osa ruoka-aineista nostaa kehon happamuutta. Samoin tekevät fyysinen rasitus, paasto, stressi, dieetit, alkoholi, tupakointi. Kudosten liika happamuus hidastaa elimistön toimintaa, johtaa ennenaikaiseen vanhenemiseen, häiriintyneeseen vatsantoimintaan, luuston ja sidekudosten heikkenemiseen. Happamuus poistuu kudoshengityksellä, joka on mahdollinen vain kun kudosnesteet ovat lievästi emäksisiä, ja keho pystyy tuottamaan emästä vain rajoitetusti. Suuri osa tavallisista vaivoista johtuvat usein elimistön liiasta happamuudesta."
Suomalaisen Mikko Vapan ja hänen veljensä kokemuksia pH-tasapainotetun ruokavalion aloittamisesta.
Katkelma: "Painosta lähti 7 kiloa 26 päivässä ja emäksisyys 100-kertaistui. Liekö syynä viherjauhe, ruokavaliomuutos vai mikä, mutta homma näyttää toimivan. Ja kyllä, aion jatkaa emäksisellä linjalla vaikka se hieman kalliimpaa onkin (ensimmäinen pullo pH-tippaa kesti 26 päivää ja viherjauhe 27 päivää) "
Suomessa asuvan Eric Gammalsin pH-tasapainosivut
Ks. myös Eric Gammalsin eräälle keskustelupalstalle kirjoittama luettelo vehnänorasmehun myönteisistä vaikutuksista.
Suomalaisen Timo Aittokosken sivu Robert O. Youngista, Innerlightin tuotteista ja pH-tasapainosta (kriittinen näkemys; ei ota tiukasti ottaen kantaa pH-tasapainon teoriaan, mutta epäilee vahvasti. Verkostomarkkinointia ja piilomainontaa koskevia kommentteja voi pitää aiheellisina - tai mustamaalauksena, näkökulmasta riippuen (ts. en ota kantaa)
Katkelmia: "Aitoon verkostomarkkinointihenkeen markkinamies tietysti saa etua synnyttämästään myynnistä, joten näistä kaupoista hän saa markkinointipalkkiota. Markkinointipalkkio maksetaan Yhdysvaltalaiselle tilille, ja markkinamiehelle lähetetään pankkikortti, jolla hän voi Suomessa missä tahansa automaatilla nostaa markkinointipalkkionsa, joka vastaa normaalia jälleenmyyjän myyntikatetta. Kysymys herääkin, onko tämä harmaata taloutta vai ei? Miksi tuotetta markkinoiva yritys ei joutunutkaan maksamaan senttiäkään veroja Suomeen, tai minkäänlaisia työnantajavelvoitteita? Entäpä tuliko markkinointimies maksaneeksi veroja rahoista, jotka kilahtivat Yhdysvaltalaiselle pankkitilille, jolta hän rahoja nosti". Ks. myös: "Edelleen, jos tuote on niin hyvä kuin väitetään, miksi kaikki eivät käytä sitä? Miksi lääkintäviranomaiset eivät suosittele sitä kansalle? Jos hoitovaikutus diabetekseen on taattu, miksei aineen hankintaa erityiskorvata diabeetikoille? Seuraavana ihmettelemme, miksi tuotetta eivät suosittele muut asiantuntijat." Hyviä kysymyksiä, mistä vastauksia? Joitakin ajatuksia voi saada esim. pohdinnasta paradigman käsitteestä etusivulla, ja teollisuudenalan mahdollisista intressiristiriidoista Meta-sivulla.
Amerikkalaisen lääkäri Gabe Mirkinin sivu: Acid/Alkaline Theory of Disease Is Nonsense
Katkelma: "Certain foods can leave end-products called ash that can make your urine acid or alkaline, but urine is the only body fluid that can have its acidity changed by food or supplements. […] These foods can change the acidity of your urine, but that's irrelevant since your urine is contained in your bladder and does not affect the pH of any other part of your body. When you take in more protein than your body needs, your body cannot store it, so the excess amino acids are converted to organic acids that would acidify your blood. But your blood never becomes acidic because as soon as the proteins are converted to organic acids, calcium leaves your bones to neutralize the acid and prevent any change in pH. Because of this, many scientists think that taking in too much protein may weaken bones to cause osteoporosis." (alleviivaukset omiani; siis toisaalta, "ei syytä huoleen, sillä vain virtsan pH voi muuttua, ja virtsa pysyy virtsarakossa" mutta toisaalta "monien tutkijoiden mielestä kalsiumia lähtee luista, jotta veren pH ei laskisi"? Tuntuu ristiriitaiselta.
Kauneus.com:ssa juttu selluliitista ja pH-tasapainosta
Ks. myös paljon (ilmeisesti) maallikoiden keskustelua aiheesta sivun alalaidan linkeistä.

(lisää tulossa)

Editoriaalinen huomautus: Tämän otsikon sisällön voisi järjestää käyttäen "pH-opin keskeisiä väitteitä" 2-tason otsikkoina, ja katsoen millaista tukea / vastakkaista tietoa kullekin löytyy; esim. 1) Elimistön happo-emästasapaino voi vaihdella 2) Ihminen voi ruokavaliollaan vaikuttaa elimistönsä happo-emästasapainoon 3) Elimistön happo-emästasapaino on keskeinen tekijä useimmissa, ellei jopa kaikkien sairauksien ja vaivojen synnyssä ja parantumisessa, 4) (Muita, mitä?) …

Alakarppaus

Alakarppaus tarkoittaa hiilihydraattimäärältään alhaisen ruokavalion noudattamista. Sana on alun perin vitsinä syntynyt käännös englanninkieliselle low carb -termille. Suomalaisesta KarppausInfo -Wiki-sivustosta löydät paljon lisää aiheesta. Katso myös sivustolle kerättyjä tutkimuksia!

Karppaus ja pH-tasapainotettu ruokavalio saattavat ensisilmäykseltä näyttää ristiriitaiselta, mutta fiilikseni mukaan (ja pohdin tätä vielä) ne saattavat molemmat palata (siis osastolla "mitä kannattaa syödä") osapuilleen ns. kivikauden miehen ruokavalioon. On tietysti eri asia onko se nykypäivänä optimaalista vai ei, enkä tältä pohjalta ota siihen sen jämäkämmin kantaa.

Unless otherwise stated, the content of this page is licensed under Creative Commons Attribution-Share Alike 2.5 License.